Uutta vuotta!

Kuva on arkistojen helmiä, alkuperäinen näytti tältä.

"Lapset ovat hyvätapaisia koko vuoden, jos heitä ei toruta uudenvuodenpäivänä", tietää vanha kansa. Toimisikohan tämä sama myös lemmikeihin? Luolaleijonan klaani toivottaa onnea ja paljon leluhiiriä vuodelle 2010! Nähdään taas ensi vuonna!

Mistä on pienet pojat tehty?

 

 

 

 

Toim. huom: alimmasta kuvasta näkee suuremmaksi klikattuna hyvin missä kunnossa Aslanin kaulakarva on tällä hetkellä. Karva on siis kasvanut takaisin mutta on vielä vaaleampi ja lyhyempi kuin sen pitäisi olla.

Palauduttiin

Nopeastihan se joulu taas sujahti. Klaani on taas koossa ja olemme jopa kotonakin pari päivää ennen kuin pakkaamme kissat autoon ja lähdemme vastaanottamaan uutta vuotta Tampereelle. Jouluna ei tullut kuvailtua paljoa vaikka tarkoitus olikin, joten tämänkertainen kuvapläjäys on sanotaanko suppeahko.

Pojat hoksasivat joulunviettopaikasta heti sen oleellisimman, eli saunan. Alan kohta parin vuosikymmenen kissakokemuksella olla sitä mieltä, että kissa on jonkinnäköinen saunaeläin. Saunaeläin on nisäkkään alalaji. Se pystyy elämään muuallakin kuin saunassa, mutta rauhallinen ja muuta asuntoa lämpimämpi sauna on kuin tehty sen kauneusunitarpeisiin. Saunastapa tapasin taas mummon kissan Viirunkin kylässä käydessäni.

Äidin asunnon valtiatar Tassu piti nuoret pojanhulttiot kunnioitettavan matkan päässä itsestään. Tassu on tosin tulossa vanhaksi, sillä loppuvierailusta tämä kunnioitettava matka ei välillä ollut edes metrin vertaa. Tätikissa on selvästi pehmenemässä kiitos Aslanin sinnikkään työskentelyn! Raichukin osoitti ensimmäistä kertaa sovinnon eleitä (mm. silmien räpyttelyä) Tassua kohtaan. Se, osaako Tassu lukea kissojen kieltä, onkin sitten toinen juttu.

Jouluaatto vietettiin (toisessa) mummolassa. Talo oli täynnä ihmisiä, joten kissat varasivat itselleen asunnon rauhallisen päädyn. PR-työtä tehtiin kuitenkin puolin ja toisin, sillä pojat osoittivat kolmevuotiaalle serkkutytölle että kissat ovat kilttejä ja "höppänöitä" kuten serkku itse asian ilmaisi ja sinnikkään leikittäjätytön kanssa vietetty aika sai Raichun huomaamaan että pikkulapsissa on mukaviakin puolia. Aslanhan on pitänyt lapsista jo aiemminkin. Aslanin suosikki jouluna oli miehet, se hyppi miesten hartioille ja sai  häntäpörrökehräyskohtauksia, melkein yhtä hienoja kuin kotona omalle isännälle. Joulupukin syliin ei Aslankaan sentään uskaltanut hypätä.

Junamatkat (jänistin siis ja meninkin junalla, 8 tuntia yksinajoa suuntaansa jouluruuhkassa ja joulukelissä ei sittenkään houkuttanut) sujuivat tavallisen väsyttävästi. Aslan huusi Kuopioon asti. Sekä mennessä että tullessa. Se tatkoittaa siis sitä, että paluumatka sujui huomattavasti paremmin kuin menomatka kuten joku voi ehkä päätelläkin. Raskasta matkustus oli sekä kissoille että ihmiselle, varsinkin kun paluumatkasta 2 ensimmäistä tuntia vietettiin pakkasen puolella olevassa pikajunassa. Lemmikkivaunun välikkö oli kuin jostain Siperian kauhuleffasta, 5cm lunta ja jäätä kaiteita myöten. Kissaparat, onneksi oli mukana mummon kutomat villapaidat sekä fleecehaalarit. Kotona asetuttiin uuden joululahjan päälle nukkumaan. Tästä joululahjasta ei vielä sen enempää, siitä piti tulla joulun paras lahja mutta homma menikin vähän pipariksi, katsellaan jos asian saisi vielä korjattua.

Onneksi pukki toi kilteille kissoille muitakin lahjoja. Kongin luonnonmateriaaleista tehty lelu vaikuttaa peruskivalta kissanliikuttimelta, joskin olkipallo on huomattu jo hieman huteratekoiseksi kahden puolisokean ihmisen talouteen. (Lue: ei kestä päälle astumista.) Piilopussilelu (en saa lelun nimeä tai merkkiä valitettavasti mieleeni) taas oli yllätys: vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta siitä tuli heti yksi suosituimmista leluista! Sen kanssa on riehuttu nyt joka päivä. Pussukan sisään on tarkoitus piilottaa nami jonka kissa saa syötyä kun se murenee verkon läpi. Kannattaa kokeilla sitkeää kissanmakkaranamipalasta, sitä ei nimittäin niin helpolla syödäkään. Lelu täytyy tappaa ensin kunnolla ja sitten voikin istua tuolin alla lelu suussa mussuttamassa sitä kuin mikäkin lehmä. Minkä jälkeen kaveri voi varastaa lelun ja toistaa saman perässä, samalla namilla. Meidän pojat ne osaa jakaa lelunsa ;)

Taianomaista Joulua!

Ikkunoissa vilahtelee punaisia lakkeja valkoisine tupsuineen. Tiu'ut helisevät nurkissa, kun vain hiljentyy kuuntelemaan. Olettehan kaikki olleet kiltisti? Joulu on jo ovella! Ylihuomenna alkaa Luolaleijonan klaanin* hidas jutaaminen pohjoiseen ja sitä ennen on vielä paljon tonttuilemisia suorittamatta, joten Luolaleijonan klaani toivottaa rauhallista joulun odotusta ja taianomaista joulua kaikille!

Aslan on ollut Pukin hommissa vuodesta 2008. Silloin se toimi poron virassa.

 

Tänä vuonna tonttuna työskentelevä Raichu oli myöskin viime vuonna porona tuomassa paketteja Pukin apurina.

Koska ihmisellä oli tällä kertaa vaikeuksia valikoida sopivaa joulukorttikuvaa, näet tästä linkistä vielä kolmannen jouluntoivotuksen kotisivuillamme.

* Itseasiassa klaani hajoaa joulun ajaksi, sillä kolme jäsentä viettää tällä kertaa joulua pohjoisen pakkasissa ja yksi jää tuiskuiseen Turkuun. Toivottavasti selvitään! ;)

Safiirin paluu

Näitä on ehtinyt olla jo pari kuukautta ikävä:

Nimittäin Raichun silmiä. Nyt kun vihdoin satoi lumi tänne eteläänkin, valon määrä tuntui moninkertaistuvan ja Raichun silmät loistavat taas näin jopa pilvisellä säällä. Ja kun pakkaskeleillä on saatu jopa auringonpaistetta, niin sanonpa vain, että täällä yksi taas tuijottelee että on meillä kaunis simsku. Vaikka itse sanonkin ;p Ja vielä kun tuo poika osaa söpöstellä, aijai.. (Pahoittelen tämänkertaista lässykertointa..)

Niillä Raichun sukulaisilla joita tai joiden kuvia olen nähnyt on (minun mielestäni) aivan upeita silmiä. Esimerkiksi isoäidillä silmät ovat häikäisevät, kuten myös äidillä sekä ihanalla Mali-siskolla. Voisin melkein väittää, että Raichukin on saanut osansa näiden naisten safiirisilmistä :)

Mikäli kasvihuoneilmiö ei ole ihan aikaansa edellä, veikkaan että pimeitä kelejä on tulossa vielä lisää ennen kevättä.. nautitaan siis kaikki auringonpaisteesta nyt kun voidaan!

On tällä meidän itikselläkin nätit silmät, ne näyttävät kivoilta sekä auringon että hehkulampun valossa (vaikka toki erilaiselta).

Talvi tuli.

Talvi tuli vihdoin tänne rannikollekin. Huomiseksi oli luvattu jo ihan oikeaa pakkasta, -8 astetta!  Eilen satoi lunta nollakelissä, ja pojatkin pääsivät kokeilemaan miltä tuntuu tassutella lumessa. Pojat ovat tosin kokeilleet lunta ennenkin, vuosi sitten. No, nyt lunta oli juuri ja juuri jos oikein käytti mielikuvitustaan, mutta kyllä se tuntui riittävän näille lämpöhakuisille kissoille.

Aslan oli reipas ja teki sitä mitä aina kesäisinkin, haisteli mäntyä (olisiko koirien pissapaikka?) ja alkoi etsimään ruohoa mussutettavaksi. Raichu taas oli selvästi ihmeissään lumesta ja lähtikin suunnistamaan heti kotiinpäin.

Raichu osaa periaatteessa kotiin, mutta sen mielestä portaat kuin portaat ovat sama asia ja vievät aina kotiovelle. Kuvassa Raichu on menossa naapurin pihaan..

Kovin montaa minuuttia ulkona ei siis viihdytty. Edellisestä valjastelukerrasta oli jo hyvin pitkä aika eivätkä pojat ihan kerrasta tottuneet uusiin Hurtta-haalareihinsa. Kuten kuvasta näkyy, Raichu muksahti pyllylleen. Sen jälkeen se kannettiin sylissä kotiin ja hyviteltiin nameilla :) Huomatkaa, että Aslanilla on paljon isompi haalari kuin Raichulla - värikin ehti vaihtua kun mentiin jo seuraaviin kokoluokkiin. Aslanilla on 5cm pidempi selkä kuin "veljellään"!

Pari postausta alempana kerroin Raichun omasta tilasta ja siitä, kuinka Raichun on tungettava mukaan jos Aslan nukkuu pesässä ja kuinka Raichu tykkää lytätä pesän kasaan kuin kuomun. No, tässäpä teille todistetta tältä päivältä ;)

Oikeaoppista itämaista läheisyyttä - toinen toisen päällä..

HUOM! Selvitin vihdoin kommentointiongelman. Ainakin Mozillassa alkoi toimia seuraavan jälkeen: työkalut --> asetukset --> tietosuoja --> salli kolmannen osapuolen evästeet. Jes :) Toivottavasti auttaa jos jollain toisella on samaa ongelmaa!  (Kirjoitin tämän ensin tuonne kommentiksi ja siirsinkin sitten tekstiin, joten siksi sieltä on nyt yksi kommentti poistettu.)

Harakka

Raichu on joskus kuin mikäkin harakka: se tykkää kaikesta kiiltävästä ja kimaltelevasta. Tullut kenties emäntäänsä? ;) No, ei ihan sentään, sillä siinä missä omistaja pitää koruista ja timanteista siinä missä kuka muukin tyttö, Raichun ihastuksen kohteena on esimerkiksi lahjanaru, vaalenapunainen kiiltävä (monta kertaa uudelleensyntynyt) blingbling-huiska, ja.. folio.

Meillä ei voi ottaa foliorullaa keittiön laatikosta ruuanlaittoa varten ilman että yksi kappale siamilaisia on nanosekunnissa vieressä tuijottamassa sellaisella ilmeellä, joka ei voi sanoa mitään muuta kuin "oooooooooh". Koko kissa on kuin jousi ja valmiina räjähtämään ihastuksesta. Raichu nimittäin tietää, mitä foliosta voi tehdä.

 Palloleikeissä ei pysy kamerakaan mukana.

No mitäkö? Maailman parhaita kissanleluja! Foliopalloja! Foliopallo rätisee, kimaltaa, lentää lujaa, pomppii ja pyörii. Ja niin tekee kissakin sen perässä. Raichu on rakastanut foliopalloja ihan pienestä asti. Mikään muu lelu - ehkä sitä vaaleanpunaista blingblinghuiskaa lukuunottamatta - ei ole yhtä ihana. Kerran, kun Raichu oli vielä aika pentu, makoilin kipeänä sohvalla enkä jaksanut kulkea Raichun mukana leikkimässä, joten Raichu toi lopulta foliopallon luokseni jotta heittäisin sen. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Pallon noutamisesta tuli Raichun lempileikki eikä se ole lopettanut sitä vieläkään, viimeksi tänä aamuna leikimme foliopallon noutamista innosta poksahtamaisillaan olevan Raichun kanssa. Pallolla voi leikkiä myös yksin, kuten näissä kuvissa.

Pallon pitää mennä piiloon. Mitä vaikeampaan piiloon, sen parempi. Sitten voi keksiä erilaisia konsteja, kuinka sen voisi metsästää pois piilosta.

Osallistumme kissakuvahaasteeseen nro 125 yllä olevilla kuvilla. Kissakuvahaasteen aiheena on siis pallo.

Kissakuvahaasteen taannoisen äänestyksen tulos oli, ettei haasteeseen oteta videoita. En voi silti vastustaa kiusausta linkittää Raichun vanha foliopallovideo tännekin. Asunto on muuttunut ja pitkä käytävä poissa, mutta vauhti ei ole hidastunut tuosta videosta tippaakaan. Onneksi Raichulla on kova pää!

Mitkään muut pallolelut eivät meidän pojille ole kelvanneet. Aslanilla on hiirensä, palloihin se ei koske. Siksipä tällä kertaa kissakuvahaasteeseen osallistuu vain Raichu.

Foliopallo on niin ihana, että Raichun mielestä se täytyy säilyttää leikkien välillä kunniapaikalla raksukupissa.

Historian havinaa

Monissa kulttuureissa, yleisimpänä esimerkkinä muinaisessa Egyptissä, kissoja on palvottu jumalina tai vähintäänkin linkkeinä jumaliin. Kissat eivät ole koskaan unohtaneet tätä. Jokaisella kissanomistajalla lienee satoja esimerkkejä siitä, kuinka oma lemmikki yllättää aina välillä näyttämällä niin omanarvontuntoiselta ja ylpeältä. (Ja minuutin päästä se saattaakin taas hurista sylissä leipoen kuin mikäkin vauva tai vaikka jahdata omaa häntäänsä.)

Kissoilla on siis kieltämättä kiehtova historia. Klikkailin tässä eräänä päivänä Aslanin ja Raichun esi-isien sukutauluja Pawpedsissä aina taaksepäin ja taaksepäin niin pitkälle kuin pääsin. Sukutaulun juurilta löytyi sellaisia legendaarisia siamilaisia kuin Tiam O'Shian ja Champion Wankee (kelläpä itämaisella kissalla ei löytyisi?). Toisaalta esi-isiä oli nimetty niinkin kekseliäästi kuin Import I ja Import II. Kahdesta ensin mainitusta löytyi jopa kuviakin - tai oikeastaan vasta Tiam O'Shian IV:stä (kylläpäs ihmisillä on tosiaan ollut hyvä mielikuvitus 120 vuotta sitten ;) ). Vaikka samat kuvat tuntuu löytyvän monen ulkomaalaisen kasvattajan omilta sivuilta ja copyrightkin lienee vanhentunut, en taida kehdata linkittää kuvaa tähän suoraan. Tiam O'Shian IV:n kuva löytyy esimerkiksi tältä sivulta ja Champion Wankee täältä.

Tiam O'Shianin hyvin kaukainen jälkeläinen Raichu.

Siamilaisista on olemassa lukuisia legendoja. Erään tarinan mukaan nämä naamiokissat olivat ylimystön yksityisoikeutta ja omistajansa kuoltua yksi kissoista valittiin temppeliin palvottavaksi. Temppelikissalla oli taianomaisia voimia ja omistajan henki pystyi vaikuttamaan sen kautta. Kissat makoilivat luksustyynyillä ja söivät parhaita ruokia. Siamilaisten perinteisten vikojen - häntämutkien ja kierosilmäisyyden, jotka olivat ennen yleisempiä kuin nykyään - takaa löytyy myös tarinoita. Yhden mukaan Siamin kuninkaallinen prinsessa käytti kissansa häntää sormustelineenä kylpyjen aikana. Häntämutka esti sormusta putoamasta ja hukkumasta. Toinen tarina kertoo Chula-nimisestä naaraasta, jonka tehtävänä oli vartioida Buddhan kultaista patsasta Tien-uroksen kanssa. Tien saattoi Chulan tiineeksi ja lähti etsimään pappia temppelistä huolehtimaan. Chula otti vartiointitehtävän vakavasti eikä irroittanut silmiään patsaasta koko aikana. Se jopa kietoi pitkän häntänsä patsaan jalan ympärille. Kun Tien vihdoin palasi papin kanssa, Chula synnytti lapsensa - joista jokaiseen oli periytynyt äitinsä pitkän vartiointitehtävän aikana omaksumat piirteet, kierosilmäisyys ja mutkainen häntä.

Raichun mielestä elämää ei kannata ottaa liian vakavasti.

Toisenlainen kissatarina löytyy jo paljon lähempää eikä liity siamilaisiin. Lapsena minulla oli "leikattu kollikissa" Viiru, jonka isän oletettiin olevan naapuriperheen jättiläismäinen kolli Musti (jos muistan nimen oikein).  Sen esi-isä taas oli ollut mummini kissa joskus hyvin kauan sitten, se oli kuulemma ollut hyvin suuri musta kolli, oikein kissojen kissa joka toi kotiin joskus kokonaisia jäniksiä. Tälle kissalle kävi kylläkin mummini kertoman tarinan mukaan huonosti - kuten ulkokissoille usein käykin - ja se osui joskus kylän juoppomiehen pyssyn eteen. Viiru taas on vieläkin elossa (se on jo hyvin vanha), se oli minulla vain vuoden ajan  lapsena kunnes siitä tuli mummini kissa kun muutimme ulkomaille. Mummun kissaksi se jäikin, ja Viirukin on iso musta uros joskin valkeilla merkeillä. Mummini on pitänyt sen ulkokissana näihin päiviin asti ja Viirukin on saanut kuulemma jäniksenpaistin tassuihinsa. Sama veri on siis kulkenut saman pikkukylän kissoissa varmastikin 60-luvulta asti. [Tähän paikkaan on hyvä mainita etten hyväksy ulkokissojen pitoa, mutta toisia ihmisiä ei voi pakottaa vaan jokainen tekee kuitenkin oman päätöksensä kuinka kissansa pitää..]

Kissatarinat ovat kiehtovia. Jokaisessa kissassamme on varmasti esi-isiensä piirteitä. Tiedätkö sinä oman kissasi historiasta tarinoita tai legendoja? Jos tiedät, ota haaste vastaan ja kerro tarina kissasi esi-isästä (tai vaikka vanhemmasta) ja kerro siitä kommentissa niin linkitän kissatarinasi tähän postaukseen.

Siam-legendat on vapaasti käännetty tarinoista, jotka löydät mm. tältä, tältä ja tältä sivulta.

• Sirpan tarina kissaveljeksistä löytyy kommenteista
• Ronjan ja Fedjan tarina äidistä ja sisaruksista
  

Kissakuvahaaste 124: Oma tila

No nyt tulee jo kiire jos halutaan vielä mahtua mukaan tämänkertaiseen kissakuvahaasteeseen. Aiheena on oma tila. Meille tämä ei ole mikään maailman luonnonmukaisin aihe, sillä meillä ei oikeastaan tunneta käsitettä oma tila. Sitä ei tässä asunnossa harrasta kissat eivätkä nykyisin ihmisetkään - yritäppäs vain kuvitella vaikka wc-käyntiä tai verkkopankissa asiointia ilman kissaa - ei tule onnistumaan!

Ei kyllä tarvitsekaan, sillä mikään ei ole ihanampaa kuin vieressä kiehnäävä ja huriseva kissa jonka kuuluu omasta mielestään työntää nenänsä joka asiaan :) Pojat kiehnäävät myös toistensa kyljessä ja nukkuvat vierekkäin (oikastaan pikemminkin päällekäin). Pientä mieltymystä nukkumapaikkojen suhteen silti on, ja vaikkei niitä voi sanoa poikien omaksi tilaksi ovat ne ehkä lempipaikkoja. Yksiä monista.

Aslanin oma tila on makuuuhuoneessa, sängyn jalkopään vieressä olevan lipaston päällä. Aslan omi siihen unohtuneen roskikseen menossa olleen petarin itselleen ja tykästyi paikkaan niin kovasti että alkoi nukkumaan siinä ison osan päiväunistaan. Pojat nukkuvat yönsä tässä vierekkäin - ennen kuin Aslan keksi tämän pedin, ne nukkuivat sängyssä jalkopäässä, joten allekirjoittanut ei ehkä ole pesästä ihan 100% mielissään ;)

Raichun oma tila on taas Ikean prinsessaeltta joka on akvaarion lamppujen päällä. Lämmin ja suojaisa paikka, josta voi kuitenkin tarkkailla mitä olohuoneessa puuhataan. Raichu osaa laskostella teltan katon kuin rättikattoauton kuomun, mistä taidosta se tuntuu olevan kovin ylpeä. Raichu on myös hieman mustis pesästä, sillä jos Aslan nukkuu siellä, on Raichun aina ängettävä mukaan tai vähintäänkin rutattava katto ala-asentoon mistä Aslan taas ei pidä. Yleensä pesässä kuitenkin nukutaan sulassa sovussa silloin kun siellä on molemmat, vaikkakin todennäköisintä päiväuniaikaan on löytää sieltä vain Raichu. Teltan sisällä on kattipuodin ihana luksuskatti.